My Time

Inkinen took 1985 first portraits of his acquaintances. In these images, he sought to capture a gaze into the future, strength, and the rise of a new, better era.

The theme of youth lay dormant for nearly forty years until Inkinen embarked on a journey through time, reconnecting with and photographing his friends once again. Their interaction resumed naturally, just where it had left off in the 1980s. This encounter gave rise to the series My Time. "With everyone I photographed, our conversations picked up right where they had ended in the '80s. The atmosphere was fun and interactive. We were the same people as before, and our chemistry was still there. Thirty-eight years faded away somewhere with a muffled thud," Inkinen reflects. "This could not have been realised with any medium other than the camera. This is the very essence of photography, and time is my capital—it only grows."

In his works, Inkinen seeks to make the passage of time visibly concrete. He reflects on how ageing is inevitable, yet at the same time, it can bring new meaning to life. The world is largely built around the idealisation of youth, even though it is equally important to highlight people of different ages and their life paths. In a consumer society, ageing is often associated with a negative connotation.

The artist believes that life constantly offers new and interesting opportunities. At the same time, letting go can also be liberating—as life lightens, responsibilities such as raising children and work obligations diminish. Inkinen sees ageing as something that manifests in different ways: one person looks back on their life with warmth, while another eagerly anticipates the future.

In conjunction with the exhibition, Bokeh Editions will publish Minun aikani, a booklet featuring Inkinen's portrait pairs.

Minun aikani

Inkinen kuvasi 1985 ensimmäiset muotokuvansa tuttavistaan. Näissä kuvissa hän pyrki ilmaisemaan tulevaisuuteen katsomista, voimaa ja uuden, paremman ajan nousua.

Nuoruusaihe jäi hautumaan lähes neljäksikymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen Inkinen lähti aikamatkalle, tapasi ja kuvasi ystävänsä uudelleen. Vuorovaikutus jatkui luontevasti siitä, mihin se 1980-luvulla oli jäänyt. Kohtaamisesta syntyi Minun aikani -sarja, joka on nyt esillä Hippolyte Korjaamon näyttelyssä. "Kaikkien kuvattavien kanssa keskustelu jatkui siitä, mihin se 80-luvulla päättyi. Tunnelma oli hauska ja vuorovaikutteinen. Olimme samoja tyyppejä kuin ennenkin, ja kemiat toimivat. 38 vuotta kolahti kumeasti jonnekin", Inkinen kertoo. "Tätä ei olisi voinut toteuttaa millään muulla välineellä kuin kameralla. Tämä on juuri valokuvauksen ominta ydintä, ja aika on pääomaani, joka vain kasvaa."

Teoksissaan Inkinen haluaa tuoda ajan konkreettisesti näkyväksi. Hän pohtii, miten vanheneminen on väistämätöntä, mutta voi samalla tuoda elämään uusia sisältöjä. Maailma rakentuu pitkälti nuoruuden ihannoinnin ympärille, vaikka olisi tärkeää nostaa esiin myös eri-ikäisiä ihmisiä ja heidän elämänpolkujaan. Kulutusyhteiskunnassa vanhenemiseen liitetään usein negatiivinen sävy.

Taiteilija kokee, että elämä tarjoaa jatkuvasti uusia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Toisaalta voi olla myös vapauttavaa päästää irti: elämän keventyessä vastuut, kuten lasten kasvatuksen ja työvelvoitteiden myötä, vähenevät. Inkinen näkee vanhenemisen näyttäytyvän eri tavoin: toinen katsoo mennyttä elämäänsä lämmöllä, kun taas toinen odottaa innostuneena tulevaa.

Näyttelyn yhteydessä Bokeh Editions julkaisee Inkisen muotokuvapareista koostuvan Minun aikani -kirjasen.

42x69cm and 29x42cm inkjet prints